Joulunaikaan liittyy läheisyyttä ja yhdessäoloa usein ruokapöydän ääressä. Mutta erityisesti jouluruoat tuntuvat jakavan runsaasti mielipiteitä ja herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta silti niistä kyllä kiistellään ja jokainen on niissä oikeassa, omalta osaltaan. Monet makuaistia miellyttävät seikat ovat tottumiskysymyksiä. Faktaa on myös, että makuaisti heikkenee iän myötä. Tämä tapahtuu jo hyvin nuorella iällä ollen varmaankin meidän ensimmäinen heikentyvä aisti; ei siis tarvitse odotella vanhuuteen tai edes keski-ikään asti. Tästä yhtenä osoituksena on vahvojen juustojen ja viinin makuihin mieltyminen aikuisiällä. Heikentyneet makuaistit ikään kuin vaativat tujumpia ärsykkeitä saavuttaakseen makunautinnon aistimisen aivoissa.
Jokainen voi toki kiistellä makuasioista, mutta eihän sillä mitään saavuta. Siinä kiistassa ei selviä voittajaa. Jokainen kokee aistimukset yksilöllisesti, vaikkakin monet maut saatetaan kokea yleisesti miellyttävämpänä kuin toiset maut. Näihin yksilöllisiin eroihin vaikuttavat tottumuksen ja iän tuoman aistien heikkenemisen lisäksi geneettinen vaihtelevuus.
Kun puhe kerta oli jo viineistä, niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Kaikki eivät pysty maistamaan viineissä ja vihanneksissa esiintyvää karvaan makua yhtä voimakkaasti kuin toiset. Tähän vaikuttaa nykytietämyksen mukaan TAS2R38 geeni, joka koodaa katkeran maun reseptoria. Lähtökohtaisesti pienet lapset eivät voi sietää karvaan makua, mikä on ollut evolutiivisesti kannattavaa: useat myrkylliset aineet ovat kitkeriä tai karvaita, jolloin niitä ei kannata syödä. Kuitenkaan tämä automaattinen karvaan maun kaihtaminen ei säily koko elämän ajan, vaan aikuiset nauttivat ruoka-aineista, jotka ovat karvaita, jos ne sisältävät myös hyvinvointia lisääviä kemikaaleja. Tästä on kyse esimerkiksi psykoaktiivisten aineiden, kuten kofeiinin tai alkoholin juomisessa. Tämän ”sopeutumisen” lisäksi yksilöllisiin eroihin siinä, miten joillekin maistuu paremmin tietyt vihannekset tai viini, vaikuttaa eroavaisuudet muun muassa TAS2R38 geenissä.
Evolutiivisesti hyödyllistä on ollut myös maistaa pilaantunut ruoka eli erottaa bakteerien ja käymisen aiheuttama reaktio ruoassa, silloin kun se on ei-toivottua. Happamuuden maistamisessa sen yhteys kontekstiin on olennainen: onko kyse toivotusta juuston käymisreaktiosta vai pilaantuneesta lihasta. Yksilöiden eroihin jo alhaisten happamuuspitoisuuksien maistamisessa vaikuttavat geenit. Mutta mistä geeneistä onkaan kyse, on vielä toistaiseksi tuntematonta.
Makeaan mieltyminen korostuu myös näin joulunaikaan ja helposti tulee naposteltua pikkaisen enemmän makeita, kuten vaikkapa herkullista suklaata. Suurin osa meistä kantaakin ”Sokerihammas” -geenimuotoa, joka vaikuttaa makeanhimoon. TAS1R2 on makean maistamisen reseptoria tuottava geeni ja se on yhdistetty mieltymykseen makeisiin ruokiin. Tämän geenimuodon omaavat kokevat makean ja sokerin erittäin miellyttävänä, mikä voi johtaa runsaampaan makeiden ruokien nauttimiseen. Tämän genotyypin on todettu myös lisäävän erityisesti lasten hammaskarieksen riskiä ja liittyy mahdollisesti napostelutaipumukseen.
Umami? Kuulostaa ehkä vieraalta, sillä vasta viime aikoina se on hyväksytty yhdeksi perusmauista, joka tarkoittaa suomen kielellä itseasiassa suolaista. Umamin, tarkemmin sanottuna natriumglutamaatin, maistamiseen havaittiin vaikuttavan saman geeniperheen jäseniä kuin makean maistamiseenkin: TAS1R1 ja TAS1R3. Tällöin näiden geenien eri muodot voivat vaikuttaa henkilön mieltymyksiin eri ruokalajeihin joulupöydässä, kuten vaikkapa kinkkuun, sienisalaattiin ja juustoihin.
Sitten on se ihan tavallinen perinteinen suola, jota lisätään lähes joka kulttuurissa ruokaan korostamaan sen makua, ja jota käytetään enemmän kuin on tarvetta, ja joka nostattaa verenpainetta ja voi aiheuttaa muitakin terveyshaittoja. Suolan käyttämisen vaikutukset suolan maistamisen kykyyn ovat välittömiä eli suolan runsas käyttö johtaa suolan maun aistimisen muutoksiin ja tottumiseen, mikä vaikeuttaa geenien osuuden tutkimista. Tästä syystä suolan eli natriumin maistamisen genetiikan tutkimuksissa ei ole onnistuttu vielä selvittämään yhdenmukaisia yhteyksiä.
Kuuluukohan kenenkään perinteiseen joulupöytään korianterilla maustetut ruoat? Ilmeisesti korianteri on yksi eniten mielipiteitä jakava maku, sillä Amerikassa on jopa Vihaan korianteria -päivä (I hate coriander day). Tämä johtuu suurelta osin siitä, että erityisesti hajuaistiin vaikuttava OR6A2 geenin yleinen muoto saa korianterin maistumaan saippualle raikkaan ja herkullisen sijasta, kuten aistimus olisi ilman tätä geenimuotoa. Kaikki voivat varmasti samaistua siihen, että saippuainen ruoka ei tosiaan maistuisi hyvälle. Haju- ja makuaisti kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat yhdessä aivoissa tapahtuvaan aistikokemukseen. Ilmeisesti korianterin aldehydi -hajumolekyylien aktivoidessa tavallista ärhäkämmin OR6A2 geenin ilmentämän hajureseptorin, aistimus koetaan epämiellyttävän saippuaisena.
Voiko makuasioissa taistella geenejä vastaan? Jossain määrin kyllä. Siedätyksellä ja tottumuksella voi vaikuttaa ja muuttaa makuaistimuksia niin, että esimerkiksi inhokista voi tulla neutraali, mutta vastenmielisen maun muuttuminen rakastetuksi geenejä vastustaen ei ehkä ihan onnistu toivotunlaisesti. Hetkellisesti voi omia hajureseptoreita huijata esimerkiksi blokkaamalla hajuaistin nuhaisena, mikä mahdollistaa epämiellyttävien makujen minimoimisen, jos sitä jostain syystä haluaa hyödyntää.
Tässäpä oli muutamia syitä, miksi jotkut jouluruoat maistuvat ja toiset eivät sitten millään. Jouluruokaa kun yleensä nautitaan vain lyhyen aikaa kerran vuodessa, ei makuihin tottumista ehdi tapahtumaan. Tällöin yksilöiden geneettiset erot nousevatkin arvoon arvaamattomaan mieltymyksessä jouluruokiin. Parasta siis varautua, että jokaiselle löytyy jotain, jos on isompi porukka kerääntymässä joulupöydän ääreen.
Hyvää joulun odotusta ja makoisaa joulua toivottaa MyDNAPedian väki.
MyDNAPedia -testeissä löytyviä makuaisteihin liittyviä geenikohtia:
Karvaan maistaminen – MyDNAPedia Ravinto
Makean himo (”Sweet tooth”) – MyDNAPedia Painonhallinta -lisäosa