D-vitamiini nousee tasaisin väliajoin puheenaiheeksi ja uutisotsikoihin Suomessa. Useat asiantuntijat ovat vuosien ajan yrittäneet parhaansa mukaan selvittää, mikä on riittävä määrä D-vitamiinia päivässä. D-vitamiinin saantisuositukset ovat olleet hyvinkin vaihtelevia vuosien saatossa riippuen viimeisimmistä tutkimustuloksista. Lisäksi pidemmän aikaa on yritetty löytää vastauksia kysymykseen, onko D-vitamiinista hyötyä eri tautien ehkäisyssä. Tutkimustuloksia on nimittäin julkaistu suuntaan jos toiseenkin.
MyDNAPedian Hyvinvointi -geenitesti sisältää analyysin geneettisestä alttiudesta D-vitamiinin puutokselle. Joillakin meistä on siis suurempi taipumus alhaisille D-vitamiinitasoille kuin toisilla. Mutta mihin kaikkeen alhaiset D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat ja mitä riskejä alttius alhaisille D-vitamiinitasoille kohottaa?
D-vitamiini on rasvaliukoinen sekosteroidi, joka osallistuu elimistössä kalsiumin, sinkin, raudan ja magnesiumin imeytymiseen. Lisäksi se säätelee satojen geenien toimintaa elimistössä, joten sillä on lukuisia muitakin terveysvaikutuksia, joita ei kaikkia vielä tunneta tai osata selittää. Tämän takia D-vitamiinin puutos altistaa useille eri terveysongelmille, missä riittää vielä tutkittavaa ja selvitettävää.
Keho syntetisoi D-vitamiinia UV-valon vaikutuksesta, minkä lisäksi sitä saa tietyistä ruuista. Parhaimmat D-vitamiinin lähteet ravinnossa ovat rasvaiset kalat kuten lohi ja etenkin niiden maksasta tehty öljy. Tämän lisäksi D-vitamiinia lisätään moniin maitovalmisteisiin ja rasvalevitteisiin. Koska D-vitamiinin merkittävin lähde on kuitenkin aurinko, talvisaikaan sen riittävä saanti on haasteellista ja ravintolisän ottaminen suositeltavaa. Geneettinen alttius vaikeuttaa riittävän D-vitamiinintason ylläpitämistä ja lisää täten riskiä D-vitamiinin puutokselle ja siihen liittyville terveyshaitoille.
Ensiksi (ja ehkäpä tärkeimpänä asiana) D-vitamiinin vähäisyys elimistössä vaikuttaa välillisesti luiden lujuuteen. D-vitamiinin tärkein tehtävä on lisätä kalsiumin ja fosforin imeytymistä suolistosta ja se vaikuttaa luuston lujittamiseen. Täten osteoporoosin eli luukadon ehkäisyn ja hoidon kannalta kalsiumin lisäksi D-vitamiinin riittävä saanti on olennaista. Osteoporoosissa luun tiheys on heikentynyt ja luun rakenne muuntunut. Tällöin luun lujuus on heikentynyt, mikä altistaa herkemmin tapahtuville luunmurtumille. Luun lujuus lisääntyy noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka, minkä jälkeen luuta hajoaa enemmän kuin syntyy. Tämän vuoksi ikääntyessä luun lujuus heikkenee pikkuhiljaa. Naisilla osteoporoosi on yleisempää kuin miehillä, sillä erityisesti varhaiset vaihdevuodet altistavat osteoporoosille. Osteoporoosille altistavia tekijöitä ovat geneettinen alttius, vähäinen liikunta, tupakointi, syömishäiriöt, vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ravinnosta sekä jotkin lääkkeet ja sairaudet.
Toiseksi D-vitamiini on osallisena kolmiodraamassa auringon UV-säteilyn ja melanoomariskin kanssa. Auringon UV-säteily on ensisijainen lähde, jotta keho voi syntetisoida D-vitamiinia. Auringon UV-säteily on kuitenkin merkittävin altistava tekijä melanooman eli ihosyövän kehittymisessä. Eli elimistöllemme on sekä hyötyä että haittaa auringonvalosta. Entä minkälainen on D-vitamiinin suhde melanoomaan? Tästä on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia. Äkkiseltään, tuntuisi ehkä jopa hieman järjenvastaiselta, että auringonvalon syntetisoimasta D-vitamiinista olisi hyötyä melanoomaa vastaan. Auringon UV-valo on kuitenkin primäärinen syy melanooman kehittymiselle. Tästä huolimatta tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan säännöllisesti D-vitamiinia käyttävillä on havaittu vähemmän melanoomia. Tässä tutkimuksessa tosin kyse oli D-vitamiinilisän käytön vaikutuksista, mutta joka tapauksessa aika ironista, että auringonvalon syntetisoima D-vitamiini saattaa oikeasti tarjota apua auringonvalon aiheuttaman ihosyövän hoidossa.
Kolmanneksi alhaisten D-vitamiinitasojen on havaittu altistavan infektiotaudeille. Erityisesti D-vitamiinin puutos lisää riskiä ylähengitystieinfektioihin, joiden aiheuttajiin myös koronavirus kuuluu. Entisaikoina D-vitamiinin puutos aiheutti riisitautia, joka oli yleinen alle 2-vuotiailla lapsilla, mutta jota ei nykyään enää juurikaan tavata D-vitamiinilisän käytön vuoksi. Lasten riisitauti aiheutti luuston pehmenemistä ja lihasten heikkoutta, mutta taudilla saattoi olla vielä vakavampia ja kohtalokkaitakin seurauksia juuri sen aiheuttaman infektiotautiherkkyyden vuoksi.
Entäpä alhaisten D-vitamiinitasojen suhde diabetekseen? Diabeetikoilla on havaittu olevan usein alhaiset D-vitamiinitasot, minkä vuoksi alhaisten arvojen on epäilty altistavan diabetekselle. Tästä on kuitenkin ristiriitaisia tutkimustuloksia ja viimeaikaiset tutkimukset tukevatkin ajatusta, että D-vitamiinitasot saattavat laskea diabeteksen seurauksena eikä päinvastoin. Diabeteksen puhkeamisen seurauksena D-vitamiinin muuttuminen kalsidioliksi estyy, mikä johtaa D-vitamiinin puutokseen. Epäillään, että diabeetikko ei pysty täten hyödyntämään samalla tavoin D-vitamiinin lähteitä elimistössään.
Lisäksi eri tutkimuksissa on D-vitamiinin puute liitetty myös masennukseen, syöpä- ja verisuonisairauksiin, tasapaino- ja lihasheikkouteen, autoimmuunitauteihin sekä hermoston rappeumatauteihin. Näiden kaikkien kohdalla syy- ja seuraussuhdetta ei ole vielä pystytty todentamaan, joten lisätutkimuksia tarvitaan.
Miksi syödä siis D-vitamiinilisää erityisesti talvisaikaan? Jotta luut eivät helposti murru, kun kaadut liukkaalla kelillä. Jotta ihosyöpä ei ehdi saavuttaa sinua, kun altistut UV-säteille. Jotta elimistölläsi on paras puolustuksen ensilinja pöpöjä vastaan. Jotta syöpiä ja verisuonitauteja vastaan saadaan kunnon tappelu aikaiseksi elimistössä. Jotta ylipäätään annetaan mahdollisuus kehon ja mielen tasapainoiselle hyvinvoinnille.