Avantouinnille mars! – selkäpiitä karmiva vai kihelmöivä kokemus

Suomen ydintalven aikaan suomalaisilla riittää talvisia harrastuksia: hiihdetään, lasketellaan, luistellaan, pilkitään ja uidaan avannossa. Mistä kukin sitten tykkääkin. Mutta mistä se oikeastaan johtuu, mistä kukin tykkää tai tykkääkö ollenkaan mistään talvisesta puuhastelusta? Ympäristöllä on luonnollisesti olennainen merkitys. Jos lunta ja pakkasta riittää, siihen tottuu. Jos on lapsesta asti tottunut talviurheilulajeihin perheen parissa ja saanut kokea onnistumisen elämyksiä, sitä todennäköisemmin jatkaa myös aikuisiällä. Entä jos ei kaikesta huolimatta mikään talveen liittyvä tunnu omalta, vaikka ympäristö olisikin optimaalinen talvesta ja kylmästä nauttimiseen, vaan pelkkä ajatuskin saa aikaan inhottavia kylmiä väreitä.

Otetaan esimerkiksi äärimmäisen jäätävä kylmyyselämys eli avantouinti, joka toisille tuntuu sopivan, kun taas toisista ajatus tuntuu vastenmieliseltä viimeiseen asti vältettävältä kokemukselta. Avantouintiin ei päde aivan samat lainalaisuudet talvisena harrastuksena kuin esimerkiksi hiihtämiseen. Kuinka moni voi sanoa, että pienenä lapsena äiti vei aina avantouinnille (siis varmasti voi joku sanoa, muttei ehkä kovin moni verrattuna, vaikka hiihtämään menemisellä) tai että kokee olevansa tosi hyvä avantouinnissa, niin siitä se harrastus sitten lähti. Uskoisin kuitenkin kaikkien avantouintia harrastavien olevan yhtä mieltä siitä, että avantoon pulahtamisen jälkeinen endorfiinin täytteisen olon kokeminen on se hyvin oleellinen osa jutun juonta. Mutta uskon myös vähintään yhtä monen ihmisen olevan samaa mieltä siitä, ettei tuo mahtava olo ole sen kärsimyksen arvoista, joka täytyy kokea sillä hetkellä, kun elimistön altistaa vapaaehtoisesti jääkylmän veden syleilyyn. Tämä on osaltaan tottumiskysymys, mutta onko se pelkästään tosiaan sitä?

Ruotsalaiset, jotka kenties hekin ovat keskimääräistä innokkaampia avantouinnin harrastajia, ovat tutkineet asiaa hyvinkin perinpohjaisesti. He ovat testanneet koehenkilöiden kylmänsietoa kontrolloidussa avantoympäristössä mitaten lihasten aktiivisuutta ja ennen kaikkea niiden yksilöllisiä eroja. Tutkimuksessa havaittiin henkilöiden, joilla oli enemmän hitaita lihassoluja, pystyvän tehokkaammin ylläpitämään kehonsa lämpötilaa ilman energiakulutuksen lisäystä ja täten kestävän paremmin kylmää.

Ihmisellä eri lihassolutyyppien (nopeiden ja hitaiden) suhteeseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät. Näin ollen oikeantyyppisillä harjoituksilla pystyy itse osittain vaikuttamaan siihen, kuinka hyvä suorituskyky on nopeassa tai kestävyyttä vaativassa liikunnassa. ACTN3 on olennainen proteiini, joka osallistuu lihassolujen nopeaan supistumiseen ja määrittää osaltaan ihmisen yleisiä nopeusominaisuuksia. Yleinen pistemutaatio ACTN3 -geenissä johtaa proteiinin määrän vähenemiseen lihassoluissa, jolloin luustolihaksissa on enemmän hitaita kuin nopeita lihassoluja. Eurooppalaisilla tätä hitaisiin lihassoluihin liitettyä genotyyppiä esiintyy noin 18 % väestöstä, mikä on korkeampi luku kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Tämä voisi hyvin kertoa eurooppalaisten sopeutumisesta kylmiin oloihin ja kenties suomalaisten kasvavasta innostuksesta avantouintiin. Tässä näen ehdottomasti yhteyden myös kestävyysjuoksua harrastavien viehtymyksestä pulahtaa avantoon lenkin päätteeksi.

Eli älä tunne enää häpeää, jos olet sitä alun perin tuntenutkaan, pelkuruudesta kastautua kylmään veteen. Kyse ei ole siitä, ettet olisi rohkea, vaan siitä, että selviytymisvaistosi on huipussaan, koska todennäköisesti geneettiset ominaisuutesi kehon lämpötilan ylläpitämiseksi ovat heikot. Suodaan kylmään dippautuminen harrastukseksi niille, joilla on geneettiset edellytykset siitä nauttia.

Vaikka tässä oli avantouinti äärimmäisenä kylmänsiedon esimerkkinä, kylmänsietoa tarvitaan jonkun verran myös kykyyn nauttia muistakin talvisista ulkoiluista. Pikaisena johtopäätöksenä voisi todeta, että geneettisesti nopeammat viihtyvät talvella herkemmin sisällä lämpimässä. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

MyDNAPedia LIIKUNTA -paketissa on geenitesti, joka selvittää geneettisen taipumuksesi kylmänsietoon sekä nopeiden ja hitaiden lihassolujen suhteen.

Faktaa avantouinnista ja sen terveyshyödyistä:
Avantouinti parantaa verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, se hidastaa solujen vanhenemista ja säilyttää ihon kimmoisuutta. Säännöllisesti uivien perusverenpaine laskee merkittävästi. Myönteiset vaikutukset häviävät, jos avantouinnin lopettaa.
Kylmään pulahtaminen saa aikaiseksi stressihormonin lisääntymisen kehossa, mikä piristää, lievittää kipua ja vaikuttaa postitiivisesti mielialaan.
Pitkäaikaissairaiden ja erityisesti sydän- ja verisuonitautia potevien on syytä keskustella ensin lääkärin kanssa ennen harrastuksen aloittamista. Aloittelevan talviuimarin kannattaa muutenkin aloittaa varovasti ja totuttautua pikkuhiljaa kylmään suoden keholle aikaa sopeutua.