Olen juuri tohtoriksi väittelevä geneetikko, joka on juossut koko elämänsä ajan. Välillä vauhtia on ollut enemmän ja välillä vähemmän. Kilpailin pikamatkoilla kansallisella tasolla nuoreksi aikuiseksi ilman sen kummempaa menestystä, mutta motivaatiota treenaamiseen on aina löytynyt. Ylitsepääsemättömien selkävaivojen tullessa räjähtävien suoritusten esteeksi, olen itsepintaisesti kokeillut hölkkäilyä, vaikka olenkin aina kokenut olevani siinä toivottoman huono.
Koko kilpaurani ajan sain kuulla huonon peruskuntoni johtuvan pelkästään siitä, etten ollut liikkunut tarpeeksi lapsena ja ainakin osittain uskoin tähän myös itse. MyDNAPedia Liikunta-geenitestin tehtyäni tiedän, että geneettiset ominaisuuteni eivät ole mitenkään optimaaliset pitkäkestoisen urheilun suhteen. Tämä tuntui jostain syystä helpottavalta tiedostaa. Sekä maksimaalisen hapenottokyvyn potentiaali että anaerobisen kynnyksen ja aerobisen kunnon kehittäminen vaativat minulta keskimääräistä enemmän työtä tutkittujen geenikohtien mukaan.
Viimeinkin sain vastauksia kilpaurallakin pohdittuihin kysymyksiin ja huokaisin itsekriittisyyden helpotuksesta: Nyt tiedän, etten ole tehnyt mitään väärin. Vaikka geenilotossa saamani kestävyysominaisuuden numerot ovat olleet heikoimmasta päästä, olen päässyt näinkin pitkälle. Huippu-urheilijan, tai edes hölkkäkisoja keräilevän juoksijan, tasolle riittää vielä matkaa, mutta olen nyt paremmalla tasolla kuin olin ikinä pikajuoksijana. Tämä tuntuu eräänlaiselta saavutukselta, ikään kuin kapinalta geenejä kohtaan, nehän eivät minua määrää!
Geenitestistä uutta hyötyä harjoitteluun
Peruskuntoharjoitteluun vaikuttavien geenien lisäksi löysin itseltäni geenimuodon, joka saattaa vaikuttaa laktaatin kertymiseen kovatehoisessa liikuntasuorituksessa. Tämän vuoksi lihakset väsyvät nopeammin ja palautuminen kestää kauemmin. Myös tulehdusvasteeni ollessa keskimääräistä suurempi, tulisi harjoitusten välinen palautumisaika olla pidempi. Tämä johtuu harvinaisemmasta, vain 1 % eurooppalaisista esiintyvästä alleeliparista.
No niinpä tietysti. Jos olisin tiennyt kaiken tämän kilpaurheilijan aikoinani, olisin osannut harjoitella järkevämmin! Niin kilpaurheilijan kuin tavallisen kuntoilijan harjoittelusuunnitelman ja henkisen jaksamisen kannalta olisi oleellista tiedostaa, minkä tyyppiset treenit hapottavat tavallista enemmän. Näin opin itsekin hyväksymään, että kehoni tarvitsee kovista treeneistä enemmän palautumisaikaa kuin treenikaverillani. Oikeantyyppisillä kovatehoisilla harjoituksilla voi kehittää näitäkin ominaisuuksia muistaen riittävän pitkän toipumisajan urheilusuorituksista.
Itse olen nykyisin myös lasten valmentajana todennut, kuinka eri tavoin lapset motivoituvat urheilusta. Urheilussa erityisen lahjakkailla lapsilla ei välttämättä ole motivaatiota harjoitella ja ryhtyä kilpaurheiljaksi, kun taas ns. perusominaisuudet omaavalla nuorella se varsinainen lahjakkuustekijä löytyykin motivaatiosta harjoitella. Geenitestiä tehdessäni arvelin vaatimattomasti omaavani harvinaisen hyvän harjoittelumotivaatioon liittyvän geenimuodon, mutta ei minulla ollutkaan tätä harvinaista alleelia. Oikeastaan minulta löytyi yksi alleeli, eikä sitä merkittävästi parempaan motivaatioon tarvittavaa kahta alleelia. Ehkä kuitenkin sillä yhdelläkin alleelilla on ollut merkitystä, ainakin minun kohdallani. Sisäisen motivaation lisäksi tämä geenimuoto liittyy myös urheilusta saadun mielihyvän kokemiseen, minkä omalla kohdallani kyllä allekirjoitan.
Toinen salainen toiveeni oli löytää nopeiden lihassolujen toimintaan vaikuttava geenimuoto. Kyseessä olisi vähän niin kuin supersankari Flash-genotyyppi, joka tutkimusten mukaan on merkittävä nopeusominaisuuteen vaikuttava geenimuoto. Kaksi tällaista ”nopeusalleelia” ovat yleisiä nopeus- ja voimalajien huippu-urheilijoilla, joilla puolestaan geenin vaihtoehtoista alleeliparia ei tutkimuksissa tavattu. No, tämänkin geenin kohdalla minulla oli yksi molempia alleeleja eli yksi ”hidas” ja yksi ”nopea” alleeli. Pettymys supersankariominaisuuden suhteen, mutta toisaalta maailman parhailla pikakiitureilla on tavattu myös tätä samaa yhdistelmää kuin minulla. Ja tärkeää on myös laskea katse pilvistä maankamaralle ja muistaa, että nopeiden solujen ominaisuuksiin voi vaikuttaa hyvinkin paljon yksinkertaisesti harjoittelemalla, vaikkakin perimä antaa tähän vankan pohjan.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen!
Mitä siis sain selville MyDNAPedia Liikunta-geenitestin avulla? Tarvitsen enemmän aikaa palautuakseni ja herkät akillesjänteet ja pohkeet on hyvä suojata säärystimillä. Tiedän myös, miksi yrityksestä huolimatta kovempitehoiset treenit hapottavat herkästi. Kaikkia ominaisuuksia voi kehittää, eivätkä geenit sido minua vain tietynlaisiin harjoituksiin. Mutta tiedän nyt, että aloittamalla rauhassa, pääsen samoihin tuloksiin kuin ne vauhdikkaasti treenin aloittavat. Huomaan kehittyväni huimaa tahtia ja pian huono olo onkin siirtynyt kauemmaksi ja vauhti on salakavalasti päässyt kasvamaan. Huomaan itseasisassa jo aloittaneeni alitajuisesti geenitestin tuloksien hyödyntämisen mentaalipuolella ja käytännön harjoittelussa.
MyDNAPedia Liikunta-testi paljastaa myös kaksi yleisintä riskigeeniä, jotka lisäävät merkittävästi laskimotukoksen riskiä, sekä useampia geenimuotoja, jotka vaikuttavat lihasten, akillesjänteen ja nivelten loukkaantumisriskeihin. Näissä ei omalta osaltani ollut havaittavissa mitään poikkeavaa; riskini oli keskimääräinen valtaväestöön nähden.
Kun geneetikko tekee itselleen geenitestin, se on erityisen mielenkiintoista: ei tarvitse kyseenalaistaa testin luotettavuutta ja yhdistetty ymmärrys sekä geeneistä että urheilusta mahdollistaa testin tiedon optimaalisen hyödyntämisen. Tällaisen kokemuksen haluaisin pystyä antamaan muillekin testin tilaajille, mikä ei täysin tietenkään ole mahdollista ellet sitten ole myös urheilusta kiinnostunut geneetikko ja tule meille laboratorioon töihin. MyDNAPedia Liikunta-testistä onkin pyritty tekemään kaikille suunnattu urheilun perusominaisuuksista tietoa antava henkilökohtainen geenitesti. Se tarjoaa hyvällä tavalla yksinkertaistettua tietoa ominaisuuksistamme antaen lisäinfoa geenimuotojen vaikutuksista selkeästi ilmaistuna sekä vinkkejä, miten hyödyntää tietoa harjoittelussa. Käyttämämme liikennevalomalli näyttää helposti tulosten luonteen: punainen kertoo kohonneesta riskistä tai kehityskohteesta, keltainen keskimääräisestä riskistä tai neutraalista tuloksesta ja vihreä alhaisesta riskistä tai luontaisesta vahvuudesta.
Itsellä jäi hyvä fiilis MyDNAPedia Liikunta-geenitestin tuloksista: Se lisäsi ymmärrystä itsestäni liikkujana, antoi vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, sain intoa ja toisaalta rentoutta treenata järkevämmin ja jotenkin kummallisesti tulin ylpeäksi omasta perimästäni, erityisesti harvinaisista löydöksistä, vaikka niiden tulkinta ei ollutkaan suoranaisesti itselleni suotuisa.
Kenelle suosittelisin MyDNAPedia Liikunta-geenitestiä: Kuntoilijoille, wannabe-kuntoilijoille, kilpaurheilijoille, itsestään kiinnostuneille ihmisille (ei koirille).