Mitä yhteistä on helikobakteerilla, noroviruksella ja B12-vitaminiinitasoilla? Sama geneettinen alttius! Ne kaikki tosiaan liittyvät vahvasti toisiinsa H-antigeenin välityksellä. Tätä FUT2 geenin koodaaman entsyymin luomaa H-antigeeniä esiintyy normaalisti limassa ja muissa ihmisten eritteissä, mutta jotkut ovelat mikrobit osaavat tarttua näihin ikään kuin kohti kurottautuviin käsiin päästäkseen sitoutumaan mahan limakalvoon ja aiheuttamaan siellä ongelmia. Tällaisia katalia ketkuja ovat nimenomaan helikobakteeri (Helicobacter pylori) ja norovirus (Norwalk -norovirus).
Helikobakteeri on erittäin yleinen mahan limakalvolla viihtyvä bakteeri, joka aiheuttaa mahan limakalvon kroonisen tulehduksen, voi johtaa maha- tai pohjukaissuolen haavan kehittymiseen ja kohottaa vielä mahasyövänkin riskiä. Kuitenkin suurella osalla ihmisistä helikobakteeritulehdus on oireeton. Helikobakteeritartunta saadaan tyypillisesti lapsena syljen mukana omilta vanhemmilta tai isovanhemmilta. Nykyään tartunnat ovat tasaiseen tahtiin vähentyneet Suomessa: 30-luvulla syntyneillä tartunta löytyi 50–70 %, mutta 60–70-luvulla syntyneillä enää 15–35 % väestöstä.
Vaikka helikobakteeritartunta olisikin oireeton, infektio heikentää erään proteiinin eritystä, jota B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen elimistöön. Täten H-antigeenin ilmeneminen heikentää B12-vitamiinin imeytymistä helikobakteeritartunnan seurauksena. B12-vitamiinia tarvitaan punasolujen, hermoston ja aivojen toimintaan, DNA:n muodostumiseen sekä folaatin imeytymiseen. Helikobakteeri-infektiosta johtuva mahdollinen B12-vitamiinin puutos voi näkyä oppimis- ja muistiongelmina, vaikuttaa mielialaan ja vireyteen sekä aiheuttaa hiusten ja kynsien huonokuntoisuutta.
Norovirukset puolestaan aiheuttavat maailmanlaajuisesti eniten akuutteja ruoansulatuskanavan sairauksia. Norwalk -norovirus on yleisin tautia aiheuttava kanta, joka on saanut nimensä Ohiossa olevan Norwalkin kaupungin mukaan, jossa epidemia esiintyi lasten parissa vuonna 1968. Parhaillaan on hiljalleen hiipumassa norovirusten juhlakausi, joka kestää tyypillisesti talven yli varhaiseen kevääseen. Tauti onkin saanut lempinimekseen talvioksennustauti (Winter vomiting bug). Taudin toinen lempinimi, risteilyvatsatauti (Cruise ship gastroenteritis), johtunee siitä, että norovirustartunnat ovat syynä noin kolmasosaan ruokamyrkytyksistä, jonka voi joissain tapauksissa saada kotiin vietäväksi esimerkiksi juuri risteilylaivan ruokabuffeesta. Kypsentämättömän ruoan lisäksi noroviruksen voi saada pisaratartuntana tai pinnoilta. Herkästi tarttuvan taudin aiheuttamat tyypilliset oireet (pahoinvointi, oksentelu, vatsakrampit, ripuli) ilmenevät äkisti, mutta yleensä myös toipuminen on nopeaa. Kuitenkin taudin vakavuudessa ja sairastuttavuudessa on merkittäviä yksilöllisiä eroja.
Mistä johtuu joidenkin ihmisten kyky välttää kaikki nämä vatsapöpöt? Tai ainakin siltä se vaikuttaa, että joillakin on ihmeellinen kyky välttää kaikki vatsataudit, kun taas toisilla on puolestaan taipumus kerätä kaikki liikkeellä olevat vatsapöpöt. Tuskin kyse on oikeasti aivan kaikista vatsaan vaikuttavista haitallisista mikrobeista, mutta totta on, että ainakin helikobakteerin ja noroviruksen infektioalttiuteen vaikuttaa merkittävästi H-antigeenin ilmeneminen. Noin viidesosalta eurooppalaisista puuttuu kokonaan tämä H-antigeeni, koska FUT2 geenimuutoksen seurauksena muodostuu toimimaton entsyymi, joka ei pysty muokkaamaan H-antigeeniä toimivaan muotoon. Tämä tapahtuu nimenomaan silloin, kun FUT2 geenimuoto on peritty molemmilta vanhemmilta. H-antigeeniä ei ilmene tällöin ollenkaan esimerkiksi mahan limakalvoilla, jolloin helikobakteerilla ja noroviruksella ei ole niitä kohti kurottavia käsiä, joihin tarttua. Tämän seurauksena, myös B12-vitamiinitasot pysyvät korkeampina, kun helikobakteeri ei ole häiritsemässä sen imeytymistä elimistöön.
Onko tällaisen geenivirheen kantajat sitten eräänlaisia superihmisiä, jotka eivät ikinä sairastu? Eivät valitettavasti. Vaikka H-antigeenin puuttumisella on nämä edellä mainitut infektioalttiutta minivoivat hyvät puolet, sillä on havaittu olevan myös vaikutusta bifidobakteerien alhaiseen määrään ja vähentyneeseen monimuotoisuuteen suolistossa. Tämä saattaa altistaa usealle muulle suolistosairaudelle, keliakialle sekä myös joillekin muille infektiotaudille. Tähänkin näköjään pätee tuttu sanonta: Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin.
VINKKI: Norovirusresistenssiin vaikuttava geenikohta analysoidaan MDP Ravinto -geenitestissä.